Päivä 17. Luulisin (en siis jaksa laskea, syömiset on kohdillaan).
Tässähän tuntee itsensä ihan sankariksi, kun lueskelee tuolla Whole30-foorumilla, miten joidenkin on _ihan mahdotonta_ olla kuukautta ilman *lisää tuote*, ja koko ohjelma on muutenkin ihan paska koska hei kyllähän nyt pitää ensimmäisten kymmenen päivän aikana lähteä vähintään viisi kiloa, unirytmin parantua, himotuksien kadota ja muutenkin olon tulee olla kuin uudella ihmisellä. Ihan sama, että ennen ohjelmaa kyseinen henkilö on vuosikymmenet elänyt Mäkkis-mössöllä ja on tottunut kiskomaan viinipullon illassa.
Itsekin toki silloin aikanaan ihmettelin, kun energiat ei paukkuneet vielä ihan puolessavälissä, mutta jatkoin silti sen kummemmin raivaroimatta. Ainakin toivon näin tehneeni. Koska ihan oikeasti. Jos aikuinen ihminen päättää vetäistä Whole30:n, niin kyllähän se on ihan oma päätös. Ei kukaan pakottanut. Eikä kukaan pakota viemään ohjelmaa päätökseen. Sen kuin riennät gasellin askelin sinne Mäkkis-jonoon jatkamaan siitä, missä olit ennen Whole30:a.
Ei muuten ole viime päivinä ihan kamalasti himottanut. Pelottavan vähän, en osaa suhtautua. Toisaalta olen kyllä syönyt ruokaa vähän enemmän kuin yleensä (en tietoisesti, mutta ilmeisesti kroppa sitten tarvitsee sitä). Josko se sitten sitä kautta olisi tulkittavissa. Mutta jos näin jatkuu, niin kai tästä on vain oltava iloinen. Johan tässä on taisteltukin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti