Päivä --.
Eilen söin yhden palan Sex in a pania ja tänään yhden palan kilpparikakkua. Kilpparikakku voitti. Sex in a pan on jotenkin... liian paljon hyvää yhdessä. Sen lisäksi join lasillisen cokista. Johan huimaksi heittäydyin.
Nyt on sitten jo kuplavettä lasissa. Kohta vuorossa vähän pilatesta, kahvakuulaa ja lenkitystä, ettei jää tämä viikko ihan nollille. En ehkä ennen olisi tullut viettäneeksi vapaailtaa ihan tähän malliin, mutta hittojakos tuosta. Tänä iltana jotakin kivaa jauhelihasta, ilman perunaa tai muuta härpäkettä. Paluu arkeen tuntuu ajatuksenakin yllättävän hyvältä.
Suklaalevyyn en ole koskenut, ei ole edes tehnyt mieli. Kakkua ei myöskään pystynyt syömään yhtä palaa enempää, mikä on semisti yllättävää. Saa nähdä, iskeekö himot huomenna päälle, aika todennäköistähän se tietysti on. Päässä kuitenkin on päivänselvää, että makean mussuttaminen jää tähän viikonloppuun. Seuraavaa kertaa ei ole tiedossa.
Pitäisikö tässä nyt sitten huolestua siitä, kun tämä tuntuu niin vallan helpolta? Vai voisiko oikeasti olla, että olen näin yksinkertaisesti löytänyt itselleni toimivan järjestelyn? Eikä nyt pidä luulla, että olisin jotenkin parantunut. Ihan yhtä hyvältä makea maistuu kuin ennenkin (olisin voinut upottaa nassuni taikinakulhoon eilen), mutta jotakin on silti muuttunut. Makeasta on helpompi päästää irti. Ainakin tällä kertaa, ainakin tänään. Minulla ei sitä paitsi ole pienintäkään aikomusta ottaa makeaa säännöllisesti ruokavalioon, tässä pätee ihan taatusti se kuuluisa sanonta pirusta ja pikkusormesta.
Mutta että kolme-neljä kertaa vuodessa voisi syödä makeaa pelkäämättä viikkojen repsahdusputkea, olisi ihan kiva tavoite.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti