Päivä 10.
Tänään lenkillä juoksin normisti lähihuoltoaseman ohi, ja jessus sentään, kun pölähti namipilvi sieraimiin. Useampi kymmenen metriä meni, ennen kuin makean tuoksu haihtui nenästä. Tavallinen ihminen ei sitä varmaan edes olisi huomannut, mutta minähän tietysti olen erikoistunut tämän sorttisten hajujen tunnistamiseen. Voi tietysti olla vaikutusta silläkin, kun itse ei makeaa enää juurikaan syö, niin on herkistynyt. Myönteistä tässä nyt oli kuitenkin se, että odotettu makeannälän tuikkaus jäi tulematta. Olin itsekin ihan yllättynyt.
Ensi viikonlopun kakkuilusta tuleekin sitten mielenkiintoinen kokeilu, olenko oikeasti ihan uudella tasolla riippuvuuteni suhteen, vai aloitetaanko joskus viikkojen päästä mässyputken jälkeen taas nollasta. Tällä hetkellä olo on melko rauhallinen. Voin tosin nyt jo sanoa, että jos h-hetkellä epäilyttää liiaksi, jätän kakun muiden tuhottavaksi ja odottelen vielä. Tai no, ainakin toivon, että olen niin fiksu siinä tilanteessa... Täytyy vaan yrittää muistaa, ettei se ole maailmankaikkeuden viimeinen kakku.
Seuraavaa suklaan ympärillä pyörivää herkkuhetkeä ei muuten toistaiseksi edes ole suunnitteilla. Edistystä! Ja ihan oikeasti olen tämän vuoden puolella (uudenvuodenpäivän mässäys lasketaan tässä nyt vain yhdeksi) syönyt makeaa makean takia yhteensä neljä (4) kertaa. Mieli olisi tehnyt varmaan neljä potenssiin sata kertaa, mutta sitä ei lasketa, koska merkitystä on vain teoilla.
Tämä mässyn vähyys meikäläisen ruokavaliossa on kuitenkin aiheuttanut hämmentävän lieveilmiön. Useampaan otteeseen on tullut syötyä sipsejä miehen pussista, vaikka ennen ei olisi tullut mieleenkään. Kyse on edelleen yhden käden sormilla laskettavista kerroista, mutta kyllä sen silti huomaa selvästi, mitä tarvetta yritän kompensoida. Ylläri ylläri, tämä käyttäytyminen osuu niille illoille, kun päivä itsessään on ollut pitkä ja stressaava.
Muutenkin on taas vähän mietityttänyt, että pitäisi kuroa kokoon tätä ruokavaliota, kun meinaa livahtaa turhan rennoksi välillä. Eilen kirkastin voita pitkästä aikaa, ja jos nyt yrittäisi pitää taukoa ketsupista ja ranskalaisista. Noin aluksi.
Tai jos vaikka ensin selviäisi hengissä näistä seuraavista viidestä päivästä. Tenttiviikko gogo...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti