Päivä 8.
Halu kokeilla omia rajojani kasvaa päivä päivältä. Suomeksi siis tulee useamman kerran päivässä leikiteltyä ajatuksella, että kokeilisi syödä jotakin makeaa. Toistaiseksi olen vielä päätynyt ehdottomaan eihin. Soisin putken jatkuvan synttäreihin asti. Sitten aloitetaan taas uusi putki. Whole9:n mukaan tosin ei ikinä pitäisi suunnitella liian tarkasti etukäteen, jos vaikka sinä tiettynä päivänä ei sitten oikeasti tekisikään mieli ja söisi vain, koska homma oli viimeistä piirtoa myöten suunniteltu. Mutta minähän tunnen itseni sen verran hyvin, että ennustan joka päivän olevan hyvän päivän makean mässäykselle. Tässä asiassa siis suunnittelu on oikeasti parempi kuin liika mielijohteisuus (spontaanisti hönkisin kitusiini arviolta puoli kiloa suklaata päivittäin, jos ihan omien mielihalujeni mukaan menisin).
Nämä päätökset kuuluu tietysti tehdä tietoisesti, mutta itseni tuntien osaisin kyllä hyvin jättää huomiotta sen "Onko [tuote] syömisellä negatiivisia psykologisia vaikutuksia?" ja hyppiä suoraan "Onko [tuote] silti syömisen arvoinen?"-kohtaan. Johon vastaus tietysti sillä hetkellä kuuluisi "Ehdottomasti kyllä!"...
Melissa Hartwig Whole9:sta ei halua verrata sokeria esim. heroiiniin, koska on ollut huumeriippuvainen ja tietää, miten vaikeaa siitä on päästä irti. Minä taas en ole edes kokeillut polttaa tupakkaa, joten kovimmat aineet, joita minun kaapeistani löytyy, ovat alkoholi ja sokeri. Alkoholin kanssa minulla on ollut yllättävän vähän ongelmia siihen nähden, että isä oli juoppo ja Suomessa opiskeluaikoina kulutin varmaan enemmän alkoholia kuin vettä (ehkä en oikeasti, mutta ei se varmaan kauaksi jäänyt). Sokeri sen sijaan on minun heroiinini. Enkä varmaan vieläkään olisi irti koukusta, jos ottaisin rennomman asenteen sokeria kohtaan. Tietysti tässä on se ero, että minä ehkä voin oppia nauttimaan sokeripitoisia herkkuja muutaman kerran vuodessa ilman, että siitä seuraa kuukausien putki. Samaten siedän pieniä määriä sokeria mausteena ruoissa repsahtamatta samoin tein. Tiedostan siis, että huumeet ovat sittenkin vähän eri kaliiperia kuin good ol' sugar. Silti minulle on tärkeää ajatella sokeria samanveroisena vastustajana kuin "muut" huumausaineet. Vain sillä tavalla on oikeasti mahdollista sanoa päivästä päivään ei ruokakaupan karkkihyllyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti