Päivä 30.
Näin se vaan kuukausi vierähti ilman, että maailma olisi loppunut. Tai minä kuollut, kun en saanut syödä mitään. Tänään kyllä _unohdin_ syödä päivällä, mikä ei välttämättä ollut ihan paras idea. Vähän nuupahduttaa nyt, kun yöunetkin oli vähän sieltä tänne päin. Yepyep, se ois tenttiviikko alkamassa.
Koska unohdin herneet, kokeilujakso alkaa sittenkin maitotuotteilla. Huomenna vuorossa ylläri ylläri juusto. Siitä jatkamme jäätelön kautta jogurttiin/ranskankermaan. Enempää en siitä repertuaarista ajatellut kokeilla. Sen jälkeen voisi yrittää muistaa ne herneet. Palkokasvit on niillä kuitattu, koska en niitä muutenkaan yleensä juuri tykkää syödä. Mutta itse tehty hernekeitto talvella on hyvää, siksi siis niitä. Palkokasvien jälkeen taisi seurata gluteenittomat viljat ja semiviljat. Eli riisillä mentäis. Ehkä kaura-omenapaistosta ja poppareita. Lopuksi sitten ne kovimmat gangstat, gluteeniviljat. Bruschettaa, hapankorppuja, siinäpä ne kaiketi.
Yllättävän vähän kaipaa tällä hetkellä juttuja kielletyistä ruoka-aineryhmistä. Tärkeintä tosin taitaakin olla se ajatus, että niitä saa syödä, jos siltä tuntuu, mutta pakko ei ole. Lasagnea ja pizzaa joutuu vielä vähän odottelemaan, koska sekakokeilua ei suositella. Helmikuun puoleenväliin mennessä tiedän sitten ainakin, kuinka pahasti sitä puolikkaasta pizzasta turpoaa.
Tänä iltana tiedossa kaurispataa taas vaihteeksi (viimeiset lihat siitä elukasta nyt menossa), tällä kertaa ihan perinteisesti kasvispedillä kirkkaassa liemessä. Luut iskin samoin tein lihaliemeksi.
Oli kyllä tarkoitus lukea tentteihin vielä tänä iltana, mutta pää jumittaa, joten yhtä hyvin voi vaan syödä ja mennä ajoissa nukkumaan. Huomenna taas töitä. On minullakin aina ajoitus.
lauantai 31. tammikuuta 2015
perjantai 30. tammikuuta 2015
Perjantai 30.1.2015
Päivä 29.
Koska minussa näemmä lymyilee salainen suoriutuja*, menin sitten lupautumaan töihin koko ensi viikoksi. Noin niin kuin tenttien ohella. Koska hittojako sitä akkuja lataamaan tai keskittymään vain yhteen asiaan, kun voi hajota kymmeneen eri harrastukseen kerralla. No juu, kylmästi laskelmoin, että työrupeaman tuoma lämmin tuntu pankkitilillä kompensoi ajan varastamista lukemiselta ihan kivasti. Näin köyhän opiskelijan näkökulmasta. (Jos muuten ikinä kuulen kenenkään mussuttavan, miten Suomen opintotukijärjestelmä on _niin paska_, läväytän nassuun samoin tein. Ja jos tässä kohtaa kysyt, miksi ihmeessä: tee kaikille palvelus ja läväytä itse itseäsi nassuun.)
Vaan koska tilanne on joltisenkin kriittinen tämän päätöksen ansiosta, täytyy jo tällä viikolla panostaa tentittävien aiheiden sisäistämiseen. Juuri lukaisin ensimmäiset askeleet Rubyssa ja täytyypä sanoa että. Ei aukene ei. Onneksi en ikinä harkinnutkaan suurta ohjelmoijan uraa. Tosin pari omaa mokaa jo bongasin, joten ehkä kuitenkin kannattaa jatkaa lukemista. Ei tänään, illalla ehkä vilaisen vähän verotusta.
Tuossa tänään kotiin kävellessä alkoi mietityttää, miten homma jatkuu Whole30:n jälkeen. Tai siis suurin piirtein hahmotan kyllä, mitä jatkossa haluan ei-niin-hyvistä ruoka-aineryhmistä syödä (ai juustoa vai? Mistä moista päättelit?), mutta miten on sokerin kanssa? Pienet määrät lisättyä sokeria ruoissa ei hetkauta meikäläistä puoleen tahi toiseen, mutta sokerin tietoinen syöminen herkkujen muodossa on vähän toinen juttu.
Ihan oikeasti pelottaa, että käy niin kuin jouluna. Että kun yhdellä namusella aloitan, seuraavana on jo vuorossa miehen karkit ja sitten ollaankin pohjattoman kaivon äärellä. Tai siis ehkä jopa vituttaa, kun on siinä määrin voimaton kontrolloimaan omia tekemisiään. Toisaalta sydän itkee verta, kun ajattelenkin, että ei enää ikinä suklaata. (Luulen, että tämän ajatuksen olen joskus aiemminkin jo maininnut.)
Sitten tulee tietysti vielä se näkökulma, että pelkään löytää oman tapani syödä ja siksi takerrun Whole30:yyn kuin pelastusrenkaaseen. Kun en oikeasti tiedä, mikä meininki nyt on. Eli pitäisikö vain odottaa sen Sex in the Panin kanssa, kunnes ei enää pelota. Vai syöksyä naama edellä kaupan karkkihyllyyn ja katsoa, mitä tapahtuu.
Ehkä sitten toisaalta mietin ihan turhia, koska Sex in the Paniin on vielä parisen kuukautta (synttärikakuksi itselle siis ajattelin), ja sinä aikana voi tapahtua ihan mitä tahansa. Ehkä jopa siirryn surun vaiheissa seuraavalle tasolle.
* Hyvin on itsensä piilottanut tähän asti. On hyvin hämmentävää yhtäkkiä huomata, että oikeasti saa aikaan asioita.
Koska minussa näemmä lymyilee salainen suoriutuja*, menin sitten lupautumaan töihin koko ensi viikoksi. Noin niin kuin tenttien ohella. Koska hittojako sitä akkuja lataamaan tai keskittymään vain yhteen asiaan, kun voi hajota kymmeneen eri harrastukseen kerralla. No juu, kylmästi laskelmoin, että työrupeaman tuoma lämmin tuntu pankkitilillä kompensoi ajan varastamista lukemiselta ihan kivasti. Näin köyhän opiskelijan näkökulmasta. (Jos muuten ikinä kuulen kenenkään mussuttavan, miten Suomen opintotukijärjestelmä on _niin paska_, läväytän nassuun samoin tein. Ja jos tässä kohtaa kysyt, miksi ihmeessä: tee kaikille palvelus ja läväytä itse itseäsi nassuun.)
Vaan koska tilanne on joltisenkin kriittinen tämän päätöksen ansiosta, täytyy jo tällä viikolla panostaa tentittävien aiheiden sisäistämiseen. Juuri lukaisin ensimmäiset askeleet Rubyssa ja täytyypä sanoa että. Ei aukene ei. Onneksi en ikinä harkinnutkaan suurta ohjelmoijan uraa. Tosin pari omaa mokaa jo bongasin, joten ehkä kuitenkin kannattaa jatkaa lukemista. Ei tänään, illalla ehkä vilaisen vähän verotusta.
Tuossa tänään kotiin kävellessä alkoi mietityttää, miten homma jatkuu Whole30:n jälkeen. Tai siis suurin piirtein hahmotan kyllä, mitä jatkossa haluan ei-niin-hyvistä ruoka-aineryhmistä syödä (ai juustoa vai? Mistä moista päättelit?), mutta miten on sokerin kanssa? Pienet määrät lisättyä sokeria ruoissa ei hetkauta meikäläistä puoleen tahi toiseen, mutta sokerin tietoinen syöminen herkkujen muodossa on vähän toinen juttu.
Ihan oikeasti pelottaa, että käy niin kuin jouluna. Että kun yhdellä namusella aloitan, seuraavana on jo vuorossa miehen karkit ja sitten ollaankin pohjattoman kaivon äärellä. Tai siis ehkä jopa vituttaa, kun on siinä määrin voimaton kontrolloimaan omia tekemisiään. Toisaalta sydän itkee verta, kun ajattelenkin, että ei enää ikinä suklaata. (Luulen, että tämän ajatuksen olen joskus aiemminkin jo maininnut.)
Sitten tulee tietysti vielä se näkökulma, että pelkään löytää oman tapani syödä ja siksi takerrun Whole30:yyn kuin pelastusrenkaaseen. Kun en oikeasti tiedä, mikä meininki nyt on. Eli pitäisikö vain odottaa sen Sex in the Panin kanssa, kunnes ei enää pelota. Vai syöksyä naama edellä kaupan karkkihyllyyn ja katsoa, mitä tapahtuu.
Ehkä sitten toisaalta mietin ihan turhia, koska Sex in the Paniin on vielä parisen kuukautta (synttärikakuksi itselle siis ajattelin), ja sinä aikana voi tapahtua ihan mitä tahansa. Ehkä jopa siirryn surun vaiheissa seuraavalle tasolle.
* Hyvin on itsensä piilottanut tähän asti. On hyvin hämmentävää yhtäkkiä huomata, että oikeasti saa aikaan asioita.
torstai 29. tammikuuta 2015
Torstai 29.1.2015
Päivä 28.
Kroppa taitaa palautua eilisen esitelmöinnistä normitilaan, näin puolipimeässä teekupposen jälkitilassa voisi vaikka ummistaa silmät ja nukkua. Tosin siinä sitten jäisi iltaruoka väliin ja muuta kaikkea, joten pari tuntia täytynee vielä sinnitellä.
Raikasta ilmaa sain nauttia pidennetyllä kauppakierroksella, ja kaiken kaikkiaan on vaan niin hyvä olla. Ah kuinka tylsää. Täytynee raportoida parin päivän päästä, mikä kaikki tässä kuukauden aikana onkaan muuttunut.
Koska ajatus ei aina yllä tekoihin asti, unohdin autuaasti eilen ja tänä aamuna ottaa lihaa pakastimesta sulamaan. Niinpä sitten paistelin männä päivältä jääneet naudankääryleet puolijäisinä ja heitin niine hyvineen uuniin. Josko ne siitä hyvinkin valmistuisivat.
Oi lasagne, yksi niistä ruoista, jotka todellakin pysyvät ruokalistalla. Ei huolta, tähänkin asti on tullut väännettyä moinen ehkä kaksi kertaa vuodessa, kun se vaiva on suht iso - tosin lopputulos on ehdottomasti myös sen arvoinen. Aina. Olen kokeillut kaikenlaista pastankorviketta, mutta niin se vaan on, että joitakin asioita ei parane mennä muuttamaan. Kunhan se kokeiluvaihe joskus on ohi... Just, jos nyt ensin päästäisiin edes sinne kokeiluvaiheeseen asti.
Kroppa taitaa palautua eilisen esitelmöinnistä normitilaan, näin puolipimeässä teekupposen jälkitilassa voisi vaikka ummistaa silmät ja nukkua. Tosin siinä sitten jäisi iltaruoka väliin ja muuta kaikkea, joten pari tuntia täytynee vielä sinnitellä.
Raikasta ilmaa sain nauttia pidennetyllä kauppakierroksella, ja kaiken kaikkiaan on vaan niin hyvä olla. Ah kuinka tylsää. Täytynee raportoida parin päivän päästä, mikä kaikki tässä kuukauden aikana onkaan muuttunut.
Koska ajatus ei aina yllä tekoihin asti, unohdin autuaasti eilen ja tänä aamuna ottaa lihaa pakastimesta sulamaan. Niinpä sitten paistelin männä päivältä jääneet naudankääryleet puolijäisinä ja heitin niine hyvineen uuniin. Josko ne siitä hyvinkin valmistuisivat.
Oi lasagne, yksi niistä ruoista, jotka todellakin pysyvät ruokalistalla. Ei huolta, tähänkin asti on tullut väännettyä moinen ehkä kaksi kertaa vuodessa, kun se vaiva on suht iso - tosin lopputulos on ehdottomasti myös sen arvoinen. Aina. Olen kokeillut kaikenlaista pastankorviketta, mutta niin se vaan on, että joitakin asioita ei parane mennä muuttamaan. Kunhan se kokeiluvaihe joskus on ohi... Just, jos nyt ensin päästäisiin edes sinne kokeiluvaiheeseen asti.
keskiviikko 28. tammikuuta 2015
Keskiviikko 28.1.2015
Päivä 27.
Eilen oli oikein vallan mainio ja hieno päivä. Erinäisistä syistä johtuen, joista pienin ei taatusti ollut upea sää. Tänään tunnelmat (ja sää) ovatkin sitten jo ihan toisenlaiset, kun illalla joutuu esitelmöimään. Ei tule minusta ikinä järin kummoista esitelmänpitäjää, mutta toisaalta 11 tunnin päästä siitäkin on selvitty ja hässäkät pyörii taas hieman helpommin.
Tänä aamuna olisi kyllä voinut nukkua pidempäänkin. Yritän nyt kuitenkin kehittää tällä hetkellä jonkinlaista rytmiä, että ehkä minäkin joskus voisin olla aamuihmisiä. Taitaa kyllä olla turha toivo, mutta yrittää täytyy silti.
Eilen syötiin kumpikin omiamme. Vaikka itsellä olikin vain perinteinen munakas listalla, pienellä lisäyksellä tein siitä kuitenkin ihan megalomaanisen hyvää. Eli heitä voita kiva köntti pannulle. Heitä mantelilastuja/-rouhetta perään (joojoo, aina käsketään paahtaa ilman rasvaa, mutta uskokaa, tämä on jotakin niin paljon parempaa), ruskista. Munakas siihen päälle, anna hyytyä. Syö. Kuola valuu nytkin, kun vaan ajattelenkin... Tänään vuorossa jotakin kivaa ja helppoa ja nopeaa kanasta. Otetaan sitten vaikka tämä.
Eilen oli oikein vallan mainio ja hieno päivä. Erinäisistä syistä johtuen, joista pienin ei taatusti ollut upea sää. Tänään tunnelmat (ja sää) ovatkin sitten jo ihan toisenlaiset, kun illalla joutuu esitelmöimään. Ei tule minusta ikinä järin kummoista esitelmänpitäjää, mutta toisaalta 11 tunnin päästä siitäkin on selvitty ja hässäkät pyörii taas hieman helpommin.
Tänä aamuna olisi kyllä voinut nukkua pidempäänkin. Yritän nyt kuitenkin kehittää tällä hetkellä jonkinlaista rytmiä, että ehkä minäkin joskus voisin olla aamuihmisiä. Taitaa kyllä olla turha toivo, mutta yrittää täytyy silti.
Eilen syötiin kumpikin omiamme. Vaikka itsellä olikin vain perinteinen munakas listalla, pienellä lisäyksellä tein siitä kuitenkin ihan megalomaanisen hyvää. Eli heitä voita kiva köntti pannulle. Heitä mantelilastuja/-rouhetta perään (joojoo, aina käsketään paahtaa ilman rasvaa, mutta uskokaa, tämä on jotakin niin paljon parempaa), ruskista. Munakas siihen päälle, anna hyytyä. Syö. Kuola valuu nytkin, kun vaan ajattelenkin... Tänään vuorossa jotakin kivaa ja helppoa ja nopeaa kanasta. Otetaan sitten vaikka tämä.
maanantai 26. tammikuuta 2015
Maanantai 26.1.2015
Päivä 25.
Niin se vaan viedään viimeistä viikkoa Whole30:a. No juu, kiellettyjen ruokaryhmien kokeilu jatkuu siitä vielä kymmenisen päivää, mutta noin pääpiirteissään homma alkaa olla kasassa. Kunhan kokeiluvaihe on ohi, voinkin taas palata messuamaan yksin ja ainoastaan sokerin perkeleestä. Mitä ei nyt tule käsittää väärin, nämä ruokailutottumukset haluaisin todellakin pitää käytössä - ehkä vähän juustoa sinne tänne, mutta muutoin ei kyllä ole ollut ikävä oikeastaan yhtään mitään. Paitsi sokeria, luonnollisesti.
Tulipas muuten kotivoitto eilen, kun mies suostui kokeilemaan paleo-tsatsikia - ja tykkäsi! "Ai kookosmaidosta??? Ilman jogurttia? Voiko se maistua?" Näemmä voi, kun lisääkin vielä otti. Lyhykäisyydessään (mutulla vaan kokeillen, kyllä se siitä lähtee) tarvitaan yksi normaali kurkku (kuorittu, ilman sisuksia ja raastettu), niin paljon valkosipulia kuin sielu sietää (jauheena, pienittynä jne.), satsi paleomajoneesia ja muutama lusikallinen (maun mukaan) kookosmaitoa. Makua voi lisäksi säädellä etikalla (omenaviini- on suosikki tässä keittiössä), sinapilla, sitruunalla ja suolalla/pippurilla. Anna maustua pari tuntia jääkaapissa ja syö.
Tuosta majoneesista vielä, kun nyt kerta aiheessa ollaan. Kannattaa ehdottomasti opetella tekemään itse. Tuossa linkin ohjeessa on käytetty maultaan hyvin neutraaleja öljyjä, mutta itse en esim. jaksa lähteä metsästämään avocadoöljyä, joka luultavasti maksaisi jonkun 60 € litralta. Otan siis paistokäyttöön sopivaa oliiviöljyä, joka ei ihan niin tuikkaise maullaan kuin extra vergine. Itse kun en voi sietää oliiviöljyä, tuokin oli alkuun siinä rajoilla, pystyykö syömään vai ei. Onneksi asiaan voi vaikuttaa paljonkin mausteilla ja etikalla. Itse vatkaan myös sitkeästi käsin, koska sauvasekoittimella en ole onnistunut kertaakaan - aikaa kuluu silti korkeintaan minuutin kaksi. Vaiva siis on mitätön verrattuna tuottoon, kunhan tekniikka ensin on hallussa.
Eilen söimme lihapullia tuon yllä mainitun tsatsikin ja salaatin kanssa. Tänään taas vaihteeksi naminami-kanankoipia. Ne vaan on niin hyviä.
Niin se vaan viedään viimeistä viikkoa Whole30:a. No juu, kiellettyjen ruokaryhmien kokeilu jatkuu siitä vielä kymmenisen päivää, mutta noin pääpiirteissään homma alkaa olla kasassa. Kunhan kokeiluvaihe on ohi, voinkin taas palata messuamaan yksin ja ainoastaan sokerin perkeleestä. Mitä ei nyt tule käsittää väärin, nämä ruokailutottumukset haluaisin todellakin pitää käytössä - ehkä vähän juustoa sinne tänne, mutta muutoin ei kyllä ole ollut ikävä oikeastaan yhtään mitään. Paitsi sokeria, luonnollisesti.
Tulipas muuten kotivoitto eilen, kun mies suostui kokeilemaan paleo-tsatsikia - ja tykkäsi! "Ai kookosmaidosta??? Ilman jogurttia? Voiko se maistua?" Näemmä voi, kun lisääkin vielä otti. Lyhykäisyydessään (mutulla vaan kokeillen, kyllä se siitä lähtee) tarvitaan yksi normaali kurkku (kuorittu, ilman sisuksia ja raastettu), niin paljon valkosipulia kuin sielu sietää (jauheena, pienittynä jne.), satsi paleomajoneesia ja muutama lusikallinen (maun mukaan) kookosmaitoa. Makua voi lisäksi säädellä etikalla (omenaviini- on suosikki tässä keittiössä), sinapilla, sitruunalla ja suolalla/pippurilla. Anna maustua pari tuntia jääkaapissa ja syö.
Tuosta majoneesista vielä, kun nyt kerta aiheessa ollaan. Kannattaa ehdottomasti opetella tekemään itse. Tuossa linkin ohjeessa on käytetty maultaan hyvin neutraaleja öljyjä, mutta itse en esim. jaksa lähteä metsästämään avocadoöljyä, joka luultavasti maksaisi jonkun 60 € litralta. Otan siis paistokäyttöön sopivaa oliiviöljyä, joka ei ihan niin tuikkaise maullaan kuin extra vergine. Itse kun en voi sietää oliiviöljyä, tuokin oli alkuun siinä rajoilla, pystyykö syömään vai ei. Onneksi asiaan voi vaikuttaa paljonkin mausteilla ja etikalla. Itse vatkaan myös sitkeästi käsin, koska sauvasekoittimella en ole onnistunut kertaakaan - aikaa kuluu silti korkeintaan minuutin kaksi. Vaiva siis on mitätön verrattuna tuottoon, kunhan tekniikka ensin on hallussa.
Eilen söimme lihapullia tuon yllä mainitun tsatsikin ja salaatin kanssa. Tänään taas vaihteeksi naminami-kanankoipia. Ne vaan on niin hyviä.
lauantai 24. tammikuuta 2015
Lauantai 24.1.2015
Päivä 23.
Mies taas jaksoi tänään vamittaa. Kertaakaan en ole sen syömisiä kyseenalaistanut tai moittinut tai vaatinut, että sen pitäisi mukauttaa oma ruokavalionsa jollakin tavalla. Vaan siinähän vamittaa, minä se meidän taloudessa edelleenkin ne ruoat valmistan...
Tänään tein ihan perinteisiä naudankääryleitä (ohut naudanpaistilärpäke suolataan/pippuroidaan ja voidellaan sinapilla, siihen päälle parit pekonisiivut, sipulia ja suolakurkkua; koko homma pyöritetään rullaksi - kuumassa pannussa pinnat kiinni ja uuniin pariksi tunniksi hautumaan liemessä). Minunkaan ei tarvinnut jättää mitään ainesosaa pois, kun Saksassa on saatavilla sokerittomia fermentoituja suolatillikurkkuja. Sinappi ja pekoni nyt on vanhastaan sokeritonta merkkiä. Olipas taas hyvää, tosin olisi voinut melkein vielä puolisen tuntia hautua pidempään. Ensi kerralla sitten. Vaiva ei edes ole järin iso loppupeleissä, nytkin väänsin heti kaksi ylimääräistä valmiiksi seuraavaa kertaa varten.
Mies taas jaksoi tänään vamittaa. Kertaakaan en ole sen syömisiä kyseenalaistanut tai moittinut tai vaatinut, että sen pitäisi mukauttaa oma ruokavalionsa jollakin tavalla. Vaan siinähän vamittaa, minä se meidän taloudessa edelleenkin ne ruoat valmistan...
Tänään tein ihan perinteisiä naudankääryleitä (ohut naudanpaistilärpäke suolataan/pippuroidaan ja voidellaan sinapilla, siihen päälle parit pekonisiivut, sipulia ja suolakurkkua; koko homma pyöritetään rullaksi - kuumassa pannussa pinnat kiinni ja uuniin pariksi tunniksi hautumaan liemessä). Minunkaan ei tarvinnut jättää mitään ainesosaa pois, kun Saksassa on saatavilla sokerittomia fermentoituja suolatillikurkkuja. Sinappi ja pekoni nyt on vanhastaan sokeritonta merkkiä. Olipas taas hyvää, tosin olisi voinut melkein vielä puolisen tuntia hautua pidempään. Ensi kerralla sitten. Vaiva ei edes ole järin iso loppupeleissä, nytkin väänsin heti kaksi ylimääräistä valmiiksi seuraavaa kertaa varten.
perjantai 23. tammikuuta 2015
Perjantai 23.1.2015
Päivä 22.
Stressi keinuttaa kortisolia edelleenkin, päässä pyörii sen tuhannen ajatusta nukkumaan mennessä, joten uinahtamisessa vierähtää hetki jos toinenkin. Unen laatu tosin on selkeästi parantunut, joten aamulla on siitä huolimatta ihan toisella tavalla virkeä kuin aiemmin. Tämän ongelman poistumista saattaa hyvinkin joutua odottelemaan vielä parisen viikkoa siiheksi, kun tentit ovat ohi. Sitten kun ei enää ole töitäkään, joita stressata.
Tänään koin eriskummallisen ahaa-elämyksen. Tähän asti on kuola alkanut valua sillä sekunnilla, kun on ajatellut neekerinsuukkoja. Tänään kuitenkin ajatus neekerinsuukoista toi mieleen vain sen pahan olon, joka seuraa kokonaisen paketillisen (12 suukkoa täällä sokerin luvatussa maassa) kiskaisemisesta yhden illan aikana. Whole30:n kategorioissa neekerinsuukot siis päätyivät juuri mappi ö:hön eli not worth it.
_Taas_ kirsikoita??? Todellakin, kun niitä nyt tuolla pakkasessa on. Sivuun parit leivitetyt bataattipihvit (= kananmunaa, mausteita ja mantelijauhoa) ja salaatintapaista. Eilen muuten pääsin lopultakin eroon kaalista, kun tein coleslawta. Hyvää oli. Sen lisäksi tein taas naminami-kanankoipia tuolta parin viikon(?) takaa, jotka tällä kertaa maustoin Magic Mushroomeilla.
Stressi keinuttaa kortisolia edelleenkin, päässä pyörii sen tuhannen ajatusta nukkumaan mennessä, joten uinahtamisessa vierähtää hetki jos toinenkin. Unen laatu tosin on selkeästi parantunut, joten aamulla on siitä huolimatta ihan toisella tavalla virkeä kuin aiemmin. Tämän ongelman poistumista saattaa hyvinkin joutua odottelemaan vielä parisen viikkoa siiheksi, kun tentit ovat ohi. Sitten kun ei enää ole töitäkään, joita stressata.
Tänään koin eriskummallisen ahaa-elämyksen. Tähän asti on kuola alkanut valua sillä sekunnilla, kun on ajatellut neekerinsuukkoja. Tänään kuitenkin ajatus neekerinsuukoista toi mieleen vain sen pahan olon, joka seuraa kokonaisen paketillisen (12 suukkoa täällä sokerin luvatussa maassa) kiskaisemisesta yhden illan aikana. Whole30:n kategorioissa neekerinsuukot siis päätyivät juuri mappi ö:hön eli not worth it.
_Taas_ kirsikoita??? Todellakin, kun niitä nyt tuolla pakkasessa on. Sivuun parit leivitetyt bataattipihvit (= kananmunaa, mausteita ja mantelijauhoa) ja salaatintapaista. Eilen muuten pääsin lopultakin eroon kaalista, kun tein coleslawta. Hyvää oli. Sen lisäksi tein taas naminami-kanankoipia tuolta parin viikon(?) takaa, jotka tällä kertaa maustoin Magic Mushroomeilla.
keskiviikko 21. tammikuuta 2015
Keskiviikko 21.1.2015
Päivä 20.
Eilen pääsin lopultakin siihen vaiheeseen, jota olen tässä jo ainakin viikon verran odotellut tuli perseen alla. Lesson #3 kertoo tiger bloodista, ja todellakin. Eilen jossakin iltapäivän tienoilla tajusin, että hei! ei väsytä yhtään ja kas! olenpas tässä tiskannut ja vienyt roskat ja raivannut kamoja kasaan ja hoitanut useammankin perässä roikkuneen asian pois alta kiusaamasta. Ihan ajattelematta ja yrittämättä. Että tuntuuko hyvältä vai tuntuuko hyvältä?
Sama tänään, tosin iltaa kohdin sain jännityspäänsärkyä (hartiajännityksestä siis). Sen siitä saa, kun on liian laiska tekemään pilatesta säännöllisesti. Tämäkin kyllä muuttuu ihan hetijustnyt. Noin muutoin kaikki on vaan niin hyvin.
Varsinkin kun on lomaloma. Loma. No juu, lukuloma. Tentit on puolentoista viikon päässä. Joihin ei juuri ole tullut luettua, kun on noita töitä pukannut. Ja ollut pimeä ja kaikkea.
Vaan nyt väsyttää sen verran sopivasti, että vetäydynpä yöpuulle. Eilen söimme kumpikin omiamme, kun olin illan liesussa (= opiskelijayhdistyksen tapaaminen), tänään oli vuorossa maailman paras - ja helpoin - jauhelihakastike: ota 300-400 g jauhelihaa, tölkki tomaattimurskaa (saa olla tulista), valkosipulinkynsi tai pari, yksi sipuli ja voita. Kuullota pilkottu sipuli, heitä murskattu/muuten pienitty valkosipuli ja jauheliha sekaan ja ruskista. Tomaatit perään ja vähän vettä, jos on liian timmiä muuten. Mausta oman maun mukaan, ota tuoreita yrttejä jos siltä tuntuu, hauduta pari minuuttia ja syö. Minä ilman parmesaania ja spagettia, silti oli ihan sikahyvää. Ah parmesaani... *kuolaa*
Eilen pääsin lopultakin siihen vaiheeseen, jota olen tässä jo ainakin viikon verran odotellut tuli perseen alla. Lesson #3 kertoo tiger bloodista, ja todellakin. Eilen jossakin iltapäivän tienoilla tajusin, että hei! ei väsytä yhtään ja kas! olenpas tässä tiskannut ja vienyt roskat ja raivannut kamoja kasaan ja hoitanut useammankin perässä roikkuneen asian pois alta kiusaamasta. Ihan ajattelematta ja yrittämättä. Että tuntuuko hyvältä vai tuntuuko hyvältä?
Sama tänään, tosin iltaa kohdin sain jännityspäänsärkyä (hartiajännityksestä siis). Sen siitä saa, kun on liian laiska tekemään pilatesta säännöllisesti. Tämäkin kyllä muuttuu ihan hetijustnyt. Noin muutoin kaikki on vaan niin hyvin.
Varsinkin kun on lomaloma. Loma. No juu, lukuloma. Tentit on puolentoista viikon päässä. Joihin ei juuri ole tullut luettua, kun on noita töitä pukannut. Ja ollut pimeä ja kaikkea.
Vaan nyt väsyttää sen verran sopivasti, että vetäydynpä yöpuulle. Eilen söimme kumpikin omiamme, kun olin illan liesussa (= opiskelijayhdistyksen tapaaminen), tänään oli vuorossa maailman paras - ja helpoin - jauhelihakastike: ota 300-400 g jauhelihaa, tölkki tomaattimurskaa (saa olla tulista), valkosipulinkynsi tai pari, yksi sipuli ja voita. Kuullota pilkottu sipuli, heitä murskattu/muuten pienitty valkosipuli ja jauheliha sekaan ja ruskista. Tomaatit perään ja vähän vettä, jos on liian timmiä muuten. Mausta oman maun mukaan, ota tuoreita yrttejä jos siltä tuntuu, hauduta pari minuuttia ja syö. Minä ilman parmesaania ja spagettia, silti oli ihan sikahyvää. Ah parmesaani... *kuolaa*
maanantai 19. tammikuuta 2015
Maanantai 19.1.2015
Päivä 18.
Tässä villilohen pannulla rätistessä on aikaa heittäytyä filosofiseksi. Jos joku mainitsee aikovansa lopettaa sokerin syömisen, vaikka sitten vain 100 päivän haasteen ajaksi, ensimmäiset kommentit tuntuvat väistämättä olevan: "Hullu!" ja "Miksi ihmeessä?" Minun haasteeni nyt tietysti on vielä astetta hullumpi, kun mitään ei saa enää syödä (minun kohdallani yleisin kysymys noiden kahden jälkeen: "Mitä sinä sitten saat syödä?").
Oikea vastaus tuohon viimeiseen on tietenkin: puhdasta, luonnollista ruokaa, jota ei ole keinotekoisesti kasattu kokoon erilaisista jauheista jossakin tehtaassa. Olen muuten sitä koulukuntaa, joka ei ituhippeile spirulinojen ja macojen kanssa, ja vuorisuolakin on hyvää saksalaista laatua.
Miksi sitten on niin hullua luopua sokerista? Miksi pitää olla syy, jos sokeria ei halua syödä? Mikä tässä nykymaailmassa on vialla?
Aiheutanko minä omilla valinnoillani toisille omantunnontuskia? Tämä nyt kuitenkin on vain ja ainoastaan minun valintani, koskee siis vain minua eikä ketään muuta. Valintani olen tehnyt omaa (mielen-)terveyttäni ajatellen, eikä sen tarkoitus ole asettaa toisten valintoja tai valitsematta jättämisiä kyseenalaiseksi.
Eihän se tee kenestäkään huonompaa ihmistä, jos syö sokeria. Osittain sille ei välttämättä edes voi itse mitään (tiedän, mistä puhun). Minä päätin 10.11.2014 yrittää vastedes tehdä parempia valintoja, päivä kerrallaan. Jokainen päivä ilman sokeria on valinta. Joskus jopa jokainen tunti tai minuutti.
Ja niin se vain on, että nämä valinnat on tehtävä ihan itse. Isä oli kuolemaansa asti tunnustamaton alkoholisti eli ei koskaan myöntänyt ongelmaansa itselleen. Sen mukaisesti hän sitten joikin itsensä hautaan. Monesti on tullut mietittyä, miten ihminen voikin olla niin sokea ja itsepäinen. Kunnes tajusin itse olevani ihan samanlainen. Onneksi tajusin. Valintoja, valintoja...
Monesti puhutaan, että luopuminen alkoholista/sokerista/tupakasta/muusta vastaavasta vaatii tahdonvoimaa. Jos se siitä olisi kiinni, tuskin kenellekään riippuvaisella olisi toivoa irti pääsystä. Kyllä se on enemmänkin kiinni omasta päätöksestä ja siihen sitoutumisesta. Että ottaa sen oman päätöksensä tosissaan, eikä ole sitä heti seuraavassa hetkessä pyörtämässä tai lieventämässä "no jos mä nyt ihan vähän". Kun se ensimmäinen päätös on tehty, ei tahdonvoimaa edes tarvita, kun ei ole enää mitään vaihtoehtoja.
Tästä ehkä joskus vielä lisää.
Tänä iltana luvassa taas kaurispataa en-vielä-tiedä-miten.
Tässä villilohen pannulla rätistessä on aikaa heittäytyä filosofiseksi. Jos joku mainitsee aikovansa lopettaa sokerin syömisen, vaikka sitten vain 100 päivän haasteen ajaksi, ensimmäiset kommentit tuntuvat väistämättä olevan: "Hullu!" ja "Miksi ihmeessä?" Minun haasteeni nyt tietysti on vielä astetta hullumpi, kun mitään ei saa enää syödä (minun kohdallani yleisin kysymys noiden kahden jälkeen: "Mitä sinä sitten saat syödä?").
Oikea vastaus tuohon viimeiseen on tietenkin: puhdasta, luonnollista ruokaa, jota ei ole keinotekoisesti kasattu kokoon erilaisista jauheista jossakin tehtaassa. Olen muuten sitä koulukuntaa, joka ei ituhippeile spirulinojen ja macojen kanssa, ja vuorisuolakin on hyvää saksalaista laatua.
Miksi sitten on niin hullua luopua sokerista? Miksi pitää olla syy, jos sokeria ei halua syödä? Mikä tässä nykymaailmassa on vialla?
Aiheutanko minä omilla valinnoillani toisille omantunnontuskia? Tämä nyt kuitenkin on vain ja ainoastaan minun valintani, koskee siis vain minua eikä ketään muuta. Valintani olen tehnyt omaa (mielen-)terveyttäni ajatellen, eikä sen tarkoitus ole asettaa toisten valintoja tai valitsematta jättämisiä kyseenalaiseksi.
Eihän se tee kenestäkään huonompaa ihmistä, jos syö sokeria. Osittain sille ei välttämättä edes voi itse mitään (tiedän, mistä puhun). Minä päätin 10.11.2014 yrittää vastedes tehdä parempia valintoja, päivä kerrallaan. Jokainen päivä ilman sokeria on valinta. Joskus jopa jokainen tunti tai minuutti.
Ja niin se vain on, että nämä valinnat on tehtävä ihan itse. Isä oli kuolemaansa asti tunnustamaton alkoholisti eli ei koskaan myöntänyt ongelmaansa itselleen. Sen mukaisesti hän sitten joikin itsensä hautaan. Monesti on tullut mietittyä, miten ihminen voikin olla niin sokea ja itsepäinen. Kunnes tajusin itse olevani ihan samanlainen. Onneksi tajusin. Valintoja, valintoja...
Monesti puhutaan, että luopuminen alkoholista/sokerista/tupakasta/muusta vastaavasta vaatii tahdonvoimaa. Jos se siitä olisi kiinni, tuskin kenellekään riippuvaisella olisi toivoa irti pääsystä. Kyllä se on enemmänkin kiinni omasta päätöksestä ja siihen sitoutumisesta. Että ottaa sen oman päätöksensä tosissaan, eikä ole sitä heti seuraavassa hetkessä pyörtämässä tai lieventämässä "no jos mä nyt ihan vähän". Kun se ensimmäinen päätös on tehty, ei tahdonvoimaa edes tarvita, kun ei ole enää mitään vaihtoehtoja.
Tästä ehkä joskus vielä lisää.
Tänä iltana luvassa taas kaurispataa en-vielä-tiedä-miten.
sunnuntai 18. tammikuuta 2015
Sunnuntai 18.1.2015
Päivä 17.
Yllättäen mies suostui syömään possu-kaalimössöä männä päivänä. Eilen se sitten halusi omat ruokansa, joten pysyttelin yksinkertaisella linjalla ja tein itselleni jauhelihakeittoa. Tänään taas vuorossa kanaa kirsikkasalsalla.
Sokerihimotus ilmoittelee itsestään taas vaihteeksi. Ei mitenkään ylitsepääsemättömästi, mutta tekee mieli. Toisaalta olisi niin helppoa vain antaa periksi ja haudata itsensä mässyyn, mutta toisaalta olisihan se nyt aika heikko esitys. Eikä se edes auttaisi, koska kaikki maailman makeisvarat yhdessä eivät riittäisi sammuttamaan sokerinhimoa.
On jotenkin perverssiä, kun voi maistaa neekerinsuukon ilman, että oikeasti syö sen. Homman tekee vielä mielenkiintoisemmaksi se, että tietää pettymyksen olevan edessä, kun oikeasti joskus syö sellaisen. Todellisuus ei vain vastaa kuvitelmaa (ihan sama, että niitä neekerinsuukkoja on tähän mennessä syönyt jo n. miljoonan ja että tasan tarkkaan tietää, miltä se maistuu). Mikä taas ei todellakaan tarkoita, että olisin jotenkin parantunut riippuvuudestani. Johan se nähtiin jouluna, että maku on toissijainen määre. Ensisijaisesti kroppaa tahtoo sokeria. Makeaa valkoista pulveria.
Yllättäen mies suostui syömään possu-kaalimössöä männä päivänä. Eilen se sitten halusi omat ruokansa, joten pysyttelin yksinkertaisella linjalla ja tein itselleni jauhelihakeittoa. Tänään taas vuorossa kanaa kirsikkasalsalla.
Sokerihimotus ilmoittelee itsestään taas vaihteeksi. Ei mitenkään ylitsepääsemättömästi, mutta tekee mieli. Toisaalta olisi niin helppoa vain antaa periksi ja haudata itsensä mässyyn, mutta toisaalta olisihan se nyt aika heikko esitys. Eikä se edes auttaisi, koska kaikki maailman makeisvarat yhdessä eivät riittäisi sammuttamaan sokerinhimoa.
On jotenkin perverssiä, kun voi maistaa neekerinsuukon ilman, että oikeasti syö sen. Homman tekee vielä mielenkiintoisemmaksi se, että tietää pettymyksen olevan edessä, kun oikeasti joskus syö sellaisen. Todellisuus ei vain vastaa kuvitelmaa (ihan sama, että niitä neekerinsuukkoja on tähän mennessä syönyt jo n. miljoonan ja että tasan tarkkaan tietää, miltä se maistuu). Mikä taas ei todellakaan tarkoita, että olisin jotenkin parantunut riippuvuudestani. Johan se nähtiin jouluna, että maku on toissijainen määre. Ensisijaisesti kroppaa tahtoo sokeria. Makeaa valkoista pulveria.
perjantai 16. tammikuuta 2015
Perjantai 16.1.2015
Päivä 15.
Puolivälissä Whole30:a ollaan menossa. Homma on sujunut niin helposti, että väkisinkin on välillä mietityttänyt, mitä kiellettyä on tullut syötyä. Koska eihän tällainen kaikki-kiva-kielletään-meininki saa olla helppoa. Paitsi että kaikkea kivaa ei ole kielletty, ja jostakin kumman syystä tämä nyt vaan on helppoa, ainakin minulle. Tänään tuossa olohuoneen pöydällä lojuva karkkikasa tosin on vähän meinannut flirttailla, miehen jouluinen karkkikausi kun näyttää hiipuneen.
Koska jääkaapissa on vielä kilon verran kaalia, josta pitäisi päästä vähitellen eroon, tänään täytynee vääntää kaalipossupataa. Mies syönee omia juttuja, luulisin. Tai kai se tuotakin söisi, mutta jos nyt säästän sen tällä kertaa.
Puolivälissä Whole30:a ollaan menossa. Homma on sujunut niin helposti, että väkisinkin on välillä mietityttänyt, mitä kiellettyä on tullut syötyä. Koska eihän tällainen kaikki-kiva-kielletään-meininki saa olla helppoa. Paitsi että kaikkea kivaa ei ole kielletty, ja jostakin kumman syystä tämä nyt vaan on helppoa, ainakin minulle. Tänään tuossa olohuoneen pöydällä lojuva karkkikasa tosin on vähän meinannut flirttailla, miehen jouluinen karkkikausi kun näyttää hiipuneen.
Koska jääkaapissa on vielä kilon verran kaalia, josta pitäisi päästä vähitellen eroon, tänään täytynee vääntää kaalipossupataa. Mies syönee omia juttuja, luulisin. Tai kai se tuotakin söisi, mutta jos nyt säästän sen tällä kertaa.
torstai 15. tammikuuta 2015
Torstai 15.1.2015
Päivä 14.
Perkeleen kortisoli, kun ei vieläkään tunnu toimivan kunnolla. Saattaa tietysti johtua ihan siitäkin, että tällä hetkellä on vähän stressiä. Syöminen on tällä hetkellä varmaan meikäläisen stressittömin harrastus (uskotteko, että kun sen kerran oppii, Whole30 on äärettömän helppo ruokavalio, koska tietää just tasan tarkkaan, mitä saa ja mitä ei saa syödä - ei ehkä aina kiva mutta helppo). Eilen sentään nukahdin kohtuullisen ajoissa. Herääminen ei silti ollut sen helpompaa, joten buu vaan hormoneille.
Tuohon liittyen täytyy kuitenkin myöntää yksi selkeä parannus entiseen: eilen AEVO:ssa (opparikouluttajakoulutus eli saan tulevaisuudessa kouluttaa pieniä oppisopimuslaisia ihan luvan kanssa) en edes meinannut nukahtaa välillä eikä juminut tai lyönyt tyhjää. AEVO-luentoja on kerran viikkoon vartin yli neljästä puoli kahdeksaan. Jota ennen asiaankuuluvasti olen ollut töissä ja ehkä jopa talouslakiluennolla. Yleensä olen ollut ihan kuolemassa viimeisen parin tunnin aikana, mutta eilen tilanne pysytteli hallinnassa. Aihe sinänsä on oikeasti kiinnostava, mutta ei vaan ole pystynyt ei kyennyt tähän asti.
Makeaa ei yllättävästi paineista huolimatta tee mieli. Juurikaan. Ehkä ihan vähän joskus. Juustoa on kuitenkin ehkä jopa enemmän ikävä. Mielenkiintoista.
Eilen syötiin valmista tomaattimurska-kaurishässäkkää bataatin kanssa. Tänään... näemmä vuorossa Shami Kebab chutneylla. Mikäli paleo-tyyppiset ruokalajit kiinnostavat, Stalkerville auttaa eteenpäin.
Jos nyt sitten heti sekaannuksenväh lisäämiseksi mainittaisiin, että Whole30 on tavallaan puhtain paleo-tyypin ruokavalio, jota tuskin kukaan noudattaa läpi vuoden. Siihen päälle kukin sitten lisäilee paleon ulkopuolelta tuotteita, miten tykkää. Siksi yllämainitussa Stalkervillessakin välillä vilahtelee vuohenjuustoa ja muuta vastaavaa. Gluteeni taitaa olla kyllä aika hyvin pannassa.
Perkeleen kortisoli, kun ei vieläkään tunnu toimivan kunnolla. Saattaa tietysti johtua ihan siitäkin, että tällä hetkellä on vähän stressiä. Syöminen on tällä hetkellä varmaan meikäläisen stressittömin harrastus (uskotteko, että kun sen kerran oppii, Whole30 on äärettömän helppo ruokavalio, koska tietää just tasan tarkkaan, mitä saa ja mitä ei saa syödä - ei ehkä aina kiva mutta helppo). Eilen sentään nukahdin kohtuullisen ajoissa. Herääminen ei silti ollut sen helpompaa, joten buu vaan hormoneille.
Tuohon liittyen täytyy kuitenkin myöntää yksi selkeä parannus entiseen: eilen AEVO:ssa (opparikouluttajakoulutus eli saan tulevaisuudessa kouluttaa pieniä oppisopimuslaisia ihan luvan kanssa) en edes meinannut nukahtaa välillä eikä juminut tai lyönyt tyhjää. AEVO-luentoja on kerran viikkoon vartin yli neljästä puoli kahdeksaan. Jota ennen asiaankuuluvasti olen ollut töissä ja ehkä jopa talouslakiluennolla. Yleensä olen ollut ihan kuolemassa viimeisen parin tunnin aikana, mutta eilen tilanne pysytteli hallinnassa. Aihe sinänsä on oikeasti kiinnostava, mutta ei vaan ole pystynyt ei kyennyt tähän asti.
Makeaa ei yllättävästi paineista huolimatta tee mieli. Juurikaan. Ehkä ihan vähän joskus. Juustoa on kuitenkin ehkä jopa enemmän ikävä. Mielenkiintoista.
Eilen syötiin valmista tomaattimurska-kaurishässäkkää bataatin kanssa. Tänään... näemmä vuorossa Shami Kebab chutneylla. Mikäli paleo-tyyppiset ruokalajit kiinnostavat, Stalkerville auttaa eteenpäin.
Jos nyt sitten heti sekaannuksen
tiistai 13. tammikuuta 2015
Tiistai 13.1.2015
Päivä 12.
Odottelen tässä sitä kivaa vaihetta, kun nukahtaminen on helpompaa kuin neekerinsuukko-paketillisen napaan kiskaiseminen. Vielä ei olla ihan niin pitkällä, mutta noin muutoin on kaikki kunnossa.
Eilen tein vähän pitkään uunissa majailleesta kauriinselästä currya, tänään oli vuorossa naminami-kanankoipia.
Odottelen tässä sitä kivaa vaihetta, kun nukahtaminen on helpompaa kuin neekerinsuukko-paketillisen napaan kiskaiseminen. Vielä ei olla ihan niin pitkällä, mutta noin muutoin on kaikki kunnossa.
Eilen tein vähän pitkään uunissa majailleesta kauriinselästä currya, tänään oli vuorossa naminami-kanankoipia.
sunnuntai 11. tammikuuta 2015
Sunnuntai 11.1.2015
Päivä 10.
Täällä ollaan edelleen, vaikka tauosta kirjoittamisessa olisi ehkä muuta voinut päätellä. Sokerin tankkaamisen sijaan vietin keskiviikon ja torstain välisen yön vessan puolella, kun maha ei jostakin syystä suostunut yhteistyöhön. Varmuuden vuoksi jätinkin sitten syömiset väliin seuraavaan iltaan asti, jolloin pääsin nauttimaan keitetystä bataatista ja porkkanasta. Ilman voita. Suolaa sentään uskalsi lisätä. Perjantain aikana palailin sitten normaaliin olotilaan, ja nyt on taas kaikki hyvin.
Himotuksia ei varmaan juuri tästä pienestä välikohtauksesta johtuen ole ollut. Sen kyllä pääsin todistamaan seuraelämää harrastaessani, että suklaa tuoksuu älyttömän voimakkaasti. Sellainen mitätön sadan gramman levy oli avattuna pöydällä ja metrin päästä nuuhkailin, että joo.
It Starts with Food tuli lukaistua taas läpi (ostin sen viime vuonna Kindleen ekaa Whole30:a aloittaessani), ei mennyt hukkaan tämäkään kerta. Ruokavaliohan on nykytutkimukselle pohjattuna vielä täysi uskonasia (luulisi muuten, että jos ihminen on niin mahdottoman viisas, niin edes tällainen ihan perusasia olisi tähän päivään mennessä selvillä), joten kenenkään ei tosiaankaan tarvitse olla samaa mieltä minun kanssani. Tämä on juttu, joka minulla toimii. Kirjassa esitetyt teesit ovat minun mielestäni järkeenkäypiä, joten helposti pystyn pohjaamaan oman ruokavalioni niihin. Muiden mahalaukut ja suolistot eivät kiinnosta minua hitusen vertaa, uskotteko?
Perjantaina syötiin hampurilaisia (teille vehnänpuputtajille: vaivan arvoiset itsetekoiset hampurilaissämpylät), minä luonnollisesti söin sen oleellisen eli pihvin. Eilen kokeilin ihan uusia ulottuvuuksia leivittämällä kauriinselkää mantelijauholla ja munalla. Vallan oli onnistunut kokeilu. Shake and Bake Bambi perheen pikkuisille.
Täällä ollaan edelleen, vaikka tauosta kirjoittamisessa olisi ehkä muuta voinut päätellä. Sokerin tankkaamisen sijaan vietin keskiviikon ja torstain välisen yön vessan puolella, kun maha ei jostakin syystä suostunut yhteistyöhön. Varmuuden vuoksi jätinkin sitten syömiset väliin seuraavaan iltaan asti, jolloin pääsin nauttimaan keitetystä bataatista ja porkkanasta. Ilman voita. Suolaa sentään uskalsi lisätä. Perjantain aikana palailin sitten normaaliin olotilaan, ja nyt on taas kaikki hyvin.
Himotuksia ei varmaan juuri tästä pienestä välikohtauksesta johtuen ole ollut. Sen kyllä pääsin todistamaan seuraelämää harrastaessani, että suklaa tuoksuu älyttömän voimakkaasti. Sellainen mitätön sadan gramman levy oli avattuna pöydällä ja metrin päästä nuuhkailin, että joo.
It Starts with Food tuli lukaistua taas läpi (ostin sen viime vuonna Kindleen ekaa Whole30:a aloittaessani), ei mennyt hukkaan tämäkään kerta. Ruokavaliohan on nykytutkimukselle pohjattuna vielä täysi uskonasia (luulisi muuten, että jos ihminen on niin mahdottoman viisas, niin edes tällainen ihan perusasia olisi tähän päivään mennessä selvillä), joten kenenkään ei tosiaankaan tarvitse olla samaa mieltä minun kanssani. Tämä on juttu, joka minulla toimii. Kirjassa esitetyt teesit ovat minun mielestäni järkeenkäypiä, joten helposti pystyn pohjaamaan oman ruokavalioni niihin. Muiden mahalaukut ja suolistot eivät kiinnosta minua hitusen vertaa, uskotteko?
Perjantaina syötiin hampurilaisia (teille vehnänpuputtajille: vaivan arvoiset itsetekoiset hampurilaissämpylät), minä luonnollisesti söin sen oleellisen eli pihvin. Eilen kokeilin ihan uusia ulottuvuuksia leivittämällä kauriinselkää mantelijauholla ja munalla. Vallan oli onnistunut kokeilu. Shake and Bake Bambi perheen pikkuisille.
keskiviikko 7. tammikuuta 2015
Keskiviikko 7.1.2015
Päivä 6.
Oli aika normin hullu päivä. Ei juuri raportoitavaa. Nyt vois kyllä vetää kilon suklaata.
No juu, sen sijaan söin lautasellisen kaurispataa myskikurpitsalla.
Oli aika normin hullu päivä. Ei juuri raportoitavaa. Nyt vois kyllä vetää kilon suklaata.
No juu, sen sijaan söin lautasellisen kaurispataa myskikurpitsalla.
tiistai 6. tammikuuta 2015
Tiistai 6.1.2015
Päivä 5.
Ja yhä vaan väsyttää, tänään tosin ehkä osittain ainakin eri syystä. Heräsin nimittäin kolmelta. Enkä muuten enää nukkunut silmällistäkään sen jälkeen. Kortisolilla on vissiin vielä vähän hakusessa, milloin on sopivaa hyppiä taivaisiin. Ihme siis on, jos en tänä yönä nuku kuin... täyspaleolla elävä.
Erehdyin ostamaan Lidlistä (halpismyymäläksi niillä on kohtalaisen hyvä valikoima, eikä yleensä ole tarvinnut harmitella ostoksia) maustettua tomaattimurskaa. Arrabbiataa niinku. Ja eikös siihen perkale sentään ole lisätty sokeria. Tämä selvisi tietysti vasta kotona, kun yleensä pitkin hampain ostan kallista merkkitomaattimurskaa tulisempaa vivahdetta tarvitessani. Sitten pitikin jo ihan paniikissa tavata siitä merkkipurkin kyljestä, ettei vaan nekin. Ei sentään, voin siis hengähtää helpotuksesta. Lidlin tomaatit kylläkin lojuu nyt sitten kuukauden verran hyllyllä, kun eipä niille tällä hetkellä juuri käyttöä ole.
Kohta luvassa ihan normi tartarpihviä ja salaattia lisäksi. Kapriksissa ei ole sokeria, joten niitä uskaltaa käyttää. Vetäähän tää Whole30 tietysti vähän ruokanatsismin puolelle, mutta kun kyse on kuukaudesta, sen ehkä kestää. Eikä edes hirveästi tarvitse miettiä, jos suurimmaksi osaksi käyttää käsittelemättömiä raaka-aineita. Opettelukysymyshän tämän tyylinen ruoanlaitto on, viime kerralla olin ensin jännän äärellä, tällä kertaa jo huomattavasti rennommin...
Ja yhä vaan väsyttää, tänään tosin ehkä osittain ainakin eri syystä. Heräsin nimittäin kolmelta. Enkä muuten enää nukkunut silmällistäkään sen jälkeen. Kortisolilla on vissiin vielä vähän hakusessa, milloin on sopivaa hyppiä taivaisiin. Ihme siis on, jos en tänä yönä nuku kuin... täyspaleolla elävä.
Erehdyin ostamaan Lidlistä (halpismyymäläksi niillä on kohtalaisen hyvä valikoima, eikä yleensä ole tarvinnut harmitella ostoksia) maustettua tomaattimurskaa. Arrabbiataa niinku. Ja eikös siihen perkale sentään ole lisätty sokeria. Tämä selvisi tietysti vasta kotona, kun yleensä pitkin hampain ostan kallista merkkitomaattimurskaa tulisempaa vivahdetta tarvitessani. Sitten pitikin jo ihan paniikissa tavata siitä merkkipurkin kyljestä, ettei vaan nekin. Ei sentään, voin siis hengähtää helpotuksesta. Lidlin tomaatit kylläkin lojuu nyt sitten kuukauden verran hyllyllä, kun eipä niille tällä hetkellä juuri käyttöä ole.
Kohta luvassa ihan normi tartarpihviä ja salaattia lisäksi. Kapriksissa ei ole sokeria, joten niitä uskaltaa käyttää. Vetäähän tää Whole30 tietysti vähän ruokanatsismin puolelle, mutta kun kyse on kuukaudesta, sen ehkä kestää. Eikä edes hirveästi tarvitse miettiä, jos suurimmaksi osaksi käyttää käsittelemättömiä raaka-aineita. Opettelukysymyshän tämän tyylinen ruoanlaitto on, viime kerralla olin ensin jännän äärellä, tällä kertaa jo huomattavasti rennommin...
maanantai 5. tammikuuta 2015
Maanantai 5.1.2015
Päivä 4.
Seuraava vaihe iski tänään päälle: ikiväsy! \o/ Toisaalta eilen illalla huomasi uneen pääsyn helpottavan, mikä on hyvä asia. Homma siis toimii. Mutta ei nyt ehkä ihan välttämättä tarvitse vielä puoli viideltä iltapäivällä olla nukahtamaisillaan?
Tästä johtuen jääpi tänään mietelmät lyhyemmäksi. Myöhemmin illalla nassutamme pihvihässäkkää.
Seuraava vaihe iski tänään päälle: ikiväsy! \o/ Toisaalta eilen illalla huomasi uneen pääsyn helpottavan, mikä on hyvä asia. Homma siis toimii. Mutta ei nyt ehkä ihan välttämättä tarvitse vielä puoli viideltä iltapäivällä olla nukahtamaisillaan?
Tästä johtuen jääpi tänään mietelmät lyhyemmäksi. Myöhemmin illalla nassutamme pihvihässäkkää.
sunnuntai 4. tammikuuta 2015
Sunnuntai 4.1.2015
Päivä 3.
Jäi eilen vissiin kertomatta, että tein sitten kuitenkin gheetä. Ja ihan on taas vaivan arvoista, oikeastaan olisin voinut jättää sen kookosöljyn tilaamatta. Mutta kai senkin voi johonkin käyttää.
Kaverin kanssa keskustelin tänään projektista, ja sehän tietysti kauhisteli, että hän ei ainakaan tuollaisesta selviäisi. Edelleenkin tämä on asennekysymys. Ei olisi pätkinyt minunkaan katko, jos vain olisin päättänyt, että ihan sama, vaikka ne konvehdit olisi Marsista. Päätinpä sen sijaan, että ihan sama koko katkon kanssa, jouluhan on vain kerran vuodessa. Enkä edes ole kristitty.
Ajatushan oli sinänsä ihan hyvä, että tämä konvehtirasia tuhotaan, ja sitten palataan katkolle. Mutta kun oli vielä se toinenkin konvehtirasia pöydällä möllöttämässä. Ja kaupassa vielä pari muuta halvalla siihen päälle. Sitten olikin jo uusivuosi, eikä uuttavuotta nyt vaan voi juhlistaa ilman munkkeja..?
Että onneksi tuli päätettyä tästä Whole30:sta jo hyvissä ajoin. Olisi voinut muuten katkolle paluu siirtyä hamaan tulevaisuuteen. Sitä siis halusin sanoa, että kun asennoituu oikein, loppu sujuu kuin itsestään. Oma pää on edelleenkin se ehdottomasti kovin vastustaja.
Ihan oikeasti, elämä ei pääty, jos ei päivittäin saakaan kiskoa naamaan sitä virallisten ruokasuositusten kuutta palaa leipää kevytmargariinin kanssa. Minulla joka tapauksessa suurin ongelma on edelleen sokeri, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Mutta jos ensimmäisellä yrittämällä selvisin 46 päivästä ilman, luulisi 30:en olevan helppo nakki. Toinen ongelma onneksi on selätetty jo aiemmin, minä kun olen näitä itsepäisiä tapauksia, jotka eivät pidä siitä, että heitä kielletään tekemästä jotakin. Mutta kun siihenkin osaa asennoitua oikein tarpeeksi ajoissa, se ei tuottane ongelmia tämän kuukauden aikana.
Tänään tarjolla kalacurrya.
Jäi eilen vissiin kertomatta, että tein sitten kuitenkin gheetä. Ja ihan on taas vaivan arvoista, oikeastaan olisin voinut jättää sen kookosöljyn tilaamatta. Mutta kai senkin voi johonkin käyttää.
Kaverin kanssa keskustelin tänään projektista, ja sehän tietysti kauhisteli, että hän ei ainakaan tuollaisesta selviäisi. Edelleenkin tämä on asennekysymys. Ei olisi pätkinyt minunkaan katko, jos vain olisin päättänyt, että ihan sama, vaikka ne konvehdit olisi Marsista. Päätinpä sen sijaan, että ihan sama koko katkon kanssa, jouluhan on vain kerran vuodessa. Enkä edes ole kristitty.
Ajatushan oli sinänsä ihan hyvä, että tämä konvehtirasia tuhotaan, ja sitten palataan katkolle. Mutta kun oli vielä se toinenkin konvehtirasia pöydällä möllöttämässä. Ja kaupassa vielä pari muuta halvalla siihen päälle. Sitten olikin jo uusivuosi, eikä uuttavuotta nyt vaan voi juhlistaa ilman munkkeja..?
Että onneksi tuli päätettyä tästä Whole30:sta jo hyvissä ajoin. Olisi voinut muuten katkolle paluu siirtyä hamaan tulevaisuuteen. Sitä siis halusin sanoa, että kun asennoituu oikein, loppu sujuu kuin itsestään. Oma pää on edelleenkin se ehdottomasti kovin vastustaja.
Ihan oikeasti, elämä ei pääty, jos ei päivittäin saakaan kiskoa naamaan sitä virallisten ruokasuositusten kuutta palaa leipää kevytmargariinin kanssa. Minulla joka tapauksessa suurin ongelma on edelleen sokeri, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Mutta jos ensimmäisellä yrittämällä selvisin 46 päivästä ilman, luulisi 30:en olevan helppo nakki. Toinen ongelma onneksi on selätetty jo aiemmin, minä kun olen näitä itsepäisiä tapauksia, jotka eivät pidä siitä, että heitä kielletään tekemästä jotakin. Mutta kun siihenkin osaa asennoitua oikein tarpeeksi ajoissa, se ei tuottane ongelmia tämän kuukauden aikana.
Tänään tarjolla kalacurrya.
lauantai 3. tammikuuta 2015
Lauantai 3.1.2015
Päivä 2.
Mies päätti sitten tänään paniikata hivenen rajoittuneen ruokavalioni takia ja vaati omia ruokia pöytään. Ihan niin kuin se ei viime kerralla olisi syönyt juurikin samoja juttuja kuin minä lisättynä jollakin hiilaripommilla. Kaiken lisäksi Whole30:n aikana luovuus nousee ihan uusiin huippuihin, kun ranskalaiset ja ketsuppi on kiellettyjen listalla. Tai ainakin tämä laiska jaksaa paremmin kuuklata uusia reseptejä.
Viime kerrasta muistan karmaisevan sokerikrapulan toisena päivänä. Taisinkin mainita asiasta eilen. Tällä kertaa en ehkä joudu ollenkaan kärsimään siitä, sen sijaan hyppäsin suoraan seuraavaan vaiheeseen: Kill ALL the things. Viimeksi en tätä vaihetta kokenut, joten näemmä jokainen Whole30 on ihan omanlaisensa kokemus. (Whole30 Timeline kiinnostuneille.)
Sokeripeikko on taas jossakin hyvin hyvin piilossa, se pomppii esiin vissiin vain silloin, kun itsellä alkaa päätöksessä pysyminen tehdä tiukkaa.
Eilen oli tarjolla tonnikalaa paprikan ja sipulin kera (ei ollut avokadoa kotona, joten jäi salsat tekemättä), tänään herkuttelin keskenäni appelsiinikanalla (yksinkertaistettu Whole30-versio) ja parsakaalilla (ilman juustoa ja pinjansiemeniä). Eli selkeästi kärsin ja kidun tällä ah niin epäterveellisellä ruokavaliolla, kun en edes saa sokeria syödä ja leivätkin homehtuu kaappiin.
Mies päätti sitten tänään paniikata hivenen rajoittuneen ruokavalioni takia ja vaati omia ruokia pöytään. Ihan niin kuin se ei viime kerralla olisi syönyt juurikin samoja juttuja kuin minä lisättynä jollakin hiilaripommilla. Kaiken lisäksi Whole30:n aikana luovuus nousee ihan uusiin huippuihin, kun ranskalaiset ja ketsuppi on kiellettyjen listalla. Tai ainakin tämä laiska jaksaa paremmin kuuklata uusia reseptejä.
Viime kerrasta muistan karmaisevan sokerikrapulan toisena päivänä. Taisinkin mainita asiasta eilen. Tällä kertaa en ehkä joudu ollenkaan kärsimään siitä, sen sijaan hyppäsin suoraan seuraavaan vaiheeseen: Kill ALL the things. Viimeksi en tätä vaihetta kokenut, joten näemmä jokainen Whole30 on ihan omanlaisensa kokemus. (Whole30 Timeline kiinnostuneille.)
Sokeripeikko on taas jossakin hyvin hyvin piilossa, se pomppii esiin vissiin vain silloin, kun itsellä alkaa päätöksessä pysyminen tehdä tiukkaa.
Eilen oli tarjolla tonnikalaa paprikan ja sipulin kera (ei ollut avokadoa kotona, joten jäi salsat tekemättä), tänään herkuttelin keskenäni appelsiinikanalla (yksinkertaistettu Whole30-versio) ja parsakaalilla (ilman juustoa ja pinjansiemeniä). Eli selkeästi kärsin ja kidun tällä ah niin epäterveellisellä ruokavaliolla, kun en edes saa sokeria syödä ja leivätkin homehtuu kaappiin.
perjantai 2. tammikuuta 2015
Perjantai 2.1.2015
Päivä 1.
Yep. Olin tässä vähän sokeritripillä. Tarkemmin sanottuna toisesta joulupäivästä uuteenvuoteen. 46 päivää selvisin eka yrittämällä, sehän on jopa puolitoista kuukautta.
Homma alkoi ihan viattomasti äipän joulukonvehdeilla. Ja päätyi erinäisten muiden konvehtien kautta uudenvuoden munkkeihin. Ei sillä, en varmaan päässyt lähellekään huippulukemiani, mutta kun tarkoitus oli olla ottamatta yhtäkään konvehtia, niin eihän tämä kovin järisyttävä suoritus ollut.
Vaan tällä kertaa tavoitteena on ainakin 47 päivää.
Ensimmäinen kuukausi mennee kuin itsestään, kun tänään aloittelin taas Whole30:llä. Tällä kertaa olen niin laiska, etten jaksa vääntää itselleni gheetä. Tilasin kookosöljyä litran verran, saapuu toivottavasti piakkoin, siihen asti on pärjättävä oliiviöljyllä. *brh* Varmaan viikon päästä sitten kuitenkin lutraan voilla, kun makuero nyt vaan on sen verran huomattava. Tämän kysymyksen rinnalla joku mitätön sokeririippuvuus kalpenee.
Mistä tuleekin mieleen, että jäi pekonit kauppaan, kun miun sokeritonta versiota ei ollut tarjolla. Hemmetti.
Uudestavuodesta jäi päälle kahden päivän krapula, joka nyt alkaa vähitellen hellittää. Huomenna tosin luultavasti tiedossa sokerikrapula, kun viimeisetkin ylimääräiset hiilarit alkaa olla poltettu loppuun. Viimeksi ainakin luulin, että kuolen. Ja vannoin silloin, etten enää ikinä joudu siihen koukkuun. Näinpä.
Niin muuten. Monesti "asiantuntijat" mielellään väittää, että ilman sokeria ei voi elää. Totta on, että aivot tarvitsevat toimiakseen glukoosia. Jota maksa osaa valmistaa rasvasta. Whoa. On se kumma juttu tuo ihmisvartalo.
Yep. Olin tässä vähän sokeritripillä. Tarkemmin sanottuna toisesta joulupäivästä uuteenvuoteen. 46 päivää selvisin eka yrittämällä, sehän on jopa puolitoista kuukautta.
Homma alkoi ihan viattomasti äipän joulukonvehdeilla. Ja päätyi erinäisten muiden konvehtien kautta uudenvuoden munkkeihin. Ei sillä, en varmaan päässyt lähellekään huippulukemiani, mutta kun tarkoitus oli olla ottamatta yhtäkään konvehtia, niin eihän tämä kovin järisyttävä suoritus ollut.
Vaan tällä kertaa tavoitteena on ainakin 47 päivää.
Ensimmäinen kuukausi mennee kuin itsestään, kun tänään aloittelin taas Whole30:llä. Tällä kertaa olen niin laiska, etten jaksa vääntää itselleni gheetä. Tilasin kookosöljyä litran verran, saapuu toivottavasti piakkoin, siihen asti on pärjättävä oliiviöljyllä. *brh* Varmaan viikon päästä sitten kuitenkin lutraan voilla, kun makuero nyt vaan on sen verran huomattava. Tämän kysymyksen rinnalla joku mitätön sokeririippuvuus kalpenee.
Mistä tuleekin mieleen, että jäi pekonit kauppaan, kun miun sokeritonta versiota ei ollut tarjolla. Hemmetti.
Uudestavuodesta jäi päälle kahden päivän krapula, joka nyt alkaa vähitellen hellittää. Huomenna tosin luultavasti tiedossa sokerikrapula, kun viimeisetkin ylimääräiset hiilarit alkaa olla poltettu loppuun. Viimeksi ainakin luulin, että kuolen. Ja vannoin silloin, etten enää ikinä joudu siihen koukkuun. Näinpä.
Niin muuten. Monesti "asiantuntijat" mielellään väittää, että ilman sokeria ei voi elää. Totta on, että aivot tarvitsevat toimiakseen glukoosia. Jota maksa osaa valmistaa rasvasta. Whoa. On se kumma juttu tuo ihmisvartalo.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)